Limisaumakonfrenssi Tanskassa

Nordisk Immamateriel Kulturarvskonference

Syyskuussa 2023 osallistuin Tanskan Roskilden ja Hoelbaekin kaupungeissa limisaumakonferenssiin, jossa pääsin myös ensi kertaa purjehtimaan viikinkialuksella sekä seuraamaan tanskalaista perinteistäveneenveistoa. Limisaumainen rakennustekniikka hyväksyttiin Unescon aineettomien perintöjen listalle 2022, joten tapahtuman aihe oli aineeton kulttuuriperintö.

Sain kutsun matkalle Suomen Museovirastolta ja minulla oli kunnia olla mukana Museovirastonerikoisasiantuntija Leena Marsion luentovuorolla puhumassa Puuveneveistäjät ry:stä, Kiislatyyppiveneestä sekä Suomen puuvenekoulutuksen tilanteesta. Suomen ”delegaatioon” kuuluivat myös Kuggom -perinnekeskuksesta Esko Taanila ja John Stenberg, jotka esittelivät Kuggomin toimintaa. Lisäksi Suomesta oli mukana Ahvenanmaalta Ålands Skötbåtsrörening sekä veistäjä Madeleine Harms Maarianhaminasta.

Osallistujia tapahtumaan oli rekisteröitynyt 130. Pohjoismaat olivat kaikki edustettuina ja kansallislippujaolikin mukana kaikkiaan kahdeksan; Suomi, Ahvenanmaa, Ruotsi, Norja, Tanska, Färsaaret Saame jaIslanti. Keskustelut ja esitykset tapahtuivat pääasiassa tanskaksi, norjaksi ja englanniksi.

Useampipäiväisessä tapahtumassa oli monipuolinen ohjelma aina mielenkiintoisista puhujaesityksistä veistämövierailuihin ja viikinkialuksilla purjehtimiseen. Roskilden viikinkimuseo tarjoaa perinteisenviikinkiaikaan paneutuvan museon lisäksi oman pikku satamakylän, jossa pääsee tutustumaan vanhoihinammatteihin, kuten veneenveistoon köydenvalmistukseen. Veistämöllä on ulkona taivasalla työn allaviikinlaivoja vanhoin työmenetelmin. Sisällä hallissa on nykyiaikaisin puuntyöstökonein varusteltuveistämö, jossa pääosin paikallisesta tammesta veistetään perinteisiä limisaumaisia puuveneitä.

Roskilden museon satama-altaassa on n 20-30 puupurjealusta, joista osa on tarkkoja viikinkiajanreplikoita. Alukset ovat purjehdusvalmiudessa ja niillä viedäänkin yleisöä purjehduksille. Lisäksimuutama laituri koostuu käsittääkseni yksityiskäytössä olevista puupurjeveneistä.Kävimme kolmituntisella purjehduksella yhdellä Roskilden veneellä, joka oli kopio muinaisestaviikinkialuksesta purjeita myöten. Veneeseen mahtui 12 henkeä istuen pareittain vieretysten. Satamasta lähdettiin soutaen ja satamaan myös palattiin takaisin soutaen, kun ensin oli opeteltu tanskankieliset soutukomennot.

Veneen ollessa Roskilden sataman pienemmästä päästä saimme kuulla kapteeniltasuurimpien viikinkialusten kantaneen aikoinaan jopa yli sata ihmistä. Soutaminen tuntui kevyeltä, toki vastatuulikin oli kevyt. Purjehdus oli leppoisaa, vaikka aluksi miehistöllä olikin haastetta oppia yksinkertaisen rikin käyttäminen yhteistyönä.

Leena Marsion esityksen teema oli tapahtuman järjestäjän taholta ennalta määritelty koskemaan koulutuksen osuutta aineettomassa kulttuuriperinnössä. Muodostimme esityksen dialogina ja kerroimme mm. nykytilanteesta puuvenekoulutuksesta Suomessa ja pohdimme syitä tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa koulutuksia on ajettu alas. Samalla käytiin läpi myös yhdistyksemme toiminnan pääpiirteet sekä esiteltiin Kiisla -tyyppivene ensimmäisenä konkreettisesti toteutuneena Unesco -limisaumahankkeena.

Puuveneveistäjien toiminta herätti kiinnostusta, sillä ainakaan Tanskassa tai Norjassa veistäjät eivät ole järjestäytyneet oman yhdistyksen alle.

Holbaekin kaupungissa puolen tunnin junamatkan päässä Roskildesta toimii paikallinen rannikkoyhdistys Holbaek Kystlivet. Tämä kaupungin voimakkaasti tukema instituutio työllistää viisi vakituista työntekijääja omistaa kohtalaisen suuren veneveistämötilan sataman yhteydessä. Veistämössä veistetään perinteisiäpuuveneitä pääosin talkoovoimilla muutaman palkallisen ammattilaisen ohjaamana. Osa veneistä valmistuu nuorten tekemänä. Tiloissa myös säilytetään ja korjataan vanhoja puuveneitä.

Holbaekissa pidettiin myös konferenssin virallisemman osuuden päätös, eli pohjoismaisen limisaumaveneiden peruskirjan (charter) esittely ja allekirjoitus. Tämä asiakirja allekirjoituksineen linjaa yhteistyötä tuleville vuosille limisaumaisen puuveneen ympärillä.

Charterin allekirjoituksen jälkeen järjestettiin Holbaekin veistämöllä luonteeltaan messutyylinen tilaisuus, jossa myös Kuggom -perinnekeskuksella sekä Ålands Skötbåtföreningalla oli omat esittelypöytänsä.

Veneveistämöllä oli työn alla 7 uutta puuvenettä kokoluokassa arviolta 3-7 metriä. Kaksi oli tanskalaisen veneenrakentajakoulun, pari eri pienyrittäjien ja loput eri yhdistysten talkootöitä. Osa keskeneräisistä veneistä oli ilmeisesti tuotu tilaisuutta varten veistämölle muilta pienemmiltä veistämöiltä.

Saimme tapahtuman aikana runsaasti kehuja ja kiitosta esityksestämme.

Tapamme verkostoitua kotimaassa yhdistyksenä herätti suurta kiinnostusta ja tuntui olevan monille skandinaaveille suorastaan valaisevaa. Myös Kiisla -tyyppivene herätti paljon kiinnostusta etenkin paikallisille uusilta tuntuvilla materiaalivalinnoilla ja ideasta laajentaa Kiislan kautta puuvenepiirejä. Korostin esityksessä, että Kiislan tarkoitus ei olekaan viedä sijaa perinteisiltä puuveneiltä ja puuvenetekniikoilta, vaan tuoda puuveneiden pariin sellaisia veneilijöitä, jotka eivät muutoin ostaisi puuvenettä. Mainittava on, että perinteinen limisaumaperinne tuntuu olevan Skandinaviassa paljon vakavammin otettava asia kuin koti-Suomessa, joten koin kohtalaista jännitystä ennen esitystäni Kiislasta. Mutta vastaanotto oli hyvä. Myös Kuggomin puuveneisiin liittyvät tutkimukset ja puuvenemallisto -sivusto herättivät yleisössä kiinnostusta.

Leena Marsio korosti puheessaan tulevia toimia elävän kulttuuriperinnön suojelemisessa. Mitkä ovat toimet, joilla jatketaan työtä? Verkostoituminen ja tulevien yhteistapahtumien sekä koulutustilanteen parantaminen ainakin ovat toimia, joiden eteen on tehtävä työtä. Mitä muuta ovat toimijat niin meillä kuin Skandinaviassakin valmiita tekemään? Tällä hetkellä toimivia ammattiin valmistavia puuvenekouluja löytyy pohjoismaista kaksi, yksi Norjasta ja yksi Tanskasta. Suomen viimeinen koulu ajettiin alas keväällä

Oppisopimuksia ja kansalaisopistotyyppistä koulusta löytyy enemmän. Suomessa voitaisiin ottaa mallia Tanskasta ainakin valtiollisella ja kunnallisella tasolla, sillä ”rannikkokulttuuri” eli puuveneillä purjehdus, perinteinen kalastus ja luontoretket tuntuvat olevan hyvin lasten ja nuorten koulujen ohjelmassa. Myös puuveneiden ja tähän liittyvien perinteisten käsityöalojen kuten köysien valmistaminen on osana peruskoulun opetussuunnitelmaa, osin toki vapaaehtoisena opetuksena, mutta kuitenkin.

Tutustuessa muiden pohjoismaiden toimintoihin puuveneiden ympärillä pääsimme tekemään paljon arvokasta verkostoitumistyötä. Tuntuu, että me suomalaiset olemme yhdistysasioissa osaavia ja voisimme viedä osaamista ehkä myös joihinkin muihin pohjoismaihin. Kaikki puuveneen näkyvyys on puuveneelle hyväksi, myös Suomessa. Tällä hetkellä kansallisella tasolla Norjalla ja Tanskalla tuntuu olevan kohtalaiset yhteydet keskenään ja jonkinlainen oma maansisäinen yhteisönsä rannikkoyhdistysten muodossa, mutta esimerkiksi Islannin ja Ruotsin osalta tilanne jäi huolestuttavan epämääräiseksi. Myös Färsaarten tilanne vaikuttaa heikolta.

Pienessä ryhmässämme heräsi myös ajatuksia, voisiko Suomessa ottaa mallia Tanskan ja Norjan rannikkoyhdistyksistä. Esimerkiksi perinteiseen vesillä liikkumiseen perustuva koko maan kattava yhdistys, jossa puuveneet olisivat näkyvä osa. Yhdistys veisi etenkin lapsia ja nuoria purjehtimaan, kalastamaan ja retkeilemään. Näin aineeton kulttuuriperintö siirtyisi nuorille polville ja näkyisi paremmin arjessa. Toiminnan osaksi kasvaisi myös veneiden huoltoon liittyvää kansalaistoimintaa.

Tärkeää on, että Unesco -julistus ei jää vain yhdeksi sulaksi hattuumme tai julisteeksi seinälle, vaan työtä jatketaan, että kehitetään uusia yhdistäviä toimia!

Henrik Norri
venemestari
Norboats ky
Puuveneveistäjät ry

Kuvateksti: Purjehdusta viikinkialuksen replikalla Roskilevuonolla. Kuvassa vasemmalta tanskalainen
veneenveistäjäopiskelija, peräsimessä paikallinen rannikkoyhdistysopettaja sekä veneenveistäjä Fär –
saarilta.

Kuva 2 veistämökuva Roskildesta, Viikinkimuseo.
Kuvateksti: Viikinkimuseon veistämö. Paikallisesta tammesta veistetyt purjeilla liikkuvat kalastusalukset
ovat tukevarakenteisia.
Kuva 3 Suomen delegaatio.
Kuvateksti. Suomen ryhmä. Vasemmalta John Stenberg, Leena Marsio, Henrik Norri ja Esko Taanila

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top